Se on nyt sitten sillä tavalla, että eilen julistin Römpsänperän virallisen Kevään avatuksi!

 

Ihan menin parvekkeelle ja huusin kovaa: Oh sa püha kevad!

Se on nimittäin nyt tullut tänne, ja varmaan ihan jäädäkseen. Yöksikin on luvassa plussaa ja sehän tietää sitä, että viimeisetkin pienet lumiläiskät häviävät vauhdilla. Järven jäällä on vielä myttyjä ja kulkijoita, mutta tätä menoa ei todellakaan kauan aikaa.

Sain tänään vihdoin ruokailuhuoneeseen verhot ikkunoihin. Muuttui heti huone toisennäköiseksi. Minähän en noita verhoja uskalla ripustaa ja minun tikkaanikin ovat siihen liian lyhyet. Mutta eipä mitään hätää. Iki-ihana Raissa tuli tomerana ja toi tullessaan omat pitemmät tikkaat ja pian olivatkin verhot paikallaan. Mitähän tästä minun elämästäni tulisi ilman Raissaa? Kuinka olen voinut tähän mennessä elää....