Laskiaista vietetään Eestissäkin luulisin melko samalla tavalla kuin Suomessakin. Ulkoillaan, lasketaan mäkeä, syödään hernesuppia ja laskiaispullia.

Tietääkseni Tallinnassa toimii ainakin kaksi suomalaista yhdistystä. Sain yllättäen kutsun toisen yhdistyksen laskiaislounaalle. Meninhän uteliaana mukaan.

Eestissä laskiainen on "vastlapäev".

Meille oli tilattu eräästä kahvilasta pöytä. Ja sitten myös kaikille kuumaa soppaa ja jälkkäriksi vohveleita. Ja hommahan eteni näin:

menin paikalle, en tuntenut tästä joukosta kuin yhden henkilön. Hän vaan ei ollut vielä tullut kun itse jo olin kahvilassa. Kuuntelin sitten korva tarkkana - no sieltähän sitä suomen kieltä alkoikin kuulua. Kysyin että olettekos sitä jengiä - no jees! Ja siitähän se lähtee. Meitä oli ehkä noin 16 yhdistyksen jäsentä paikalla. Jotkut olivat jo käyneet reippailemassa tuulisessa pakkasilmassa, toiset tulivat mukaan vasta lounaalle.

 Varmuuden vuoksi - hernekeittohan kuuluu niin Suomessa kuin Eestissäkin laskiaiseen - oli kuitenkin tilattu kurpitsamantelikeittoa. Syystä että suomalaisilla on varsin vahva mielipide siitä, millaiselta hernekeiton tulee maistua. Ja riskien välttämikseksi oli turvauduttu tuohon toiseen vaihtoehtoon. Keitto oli erinomaista.

Joku yhdistyksen jäsen oli ostanut pari pulloa aitoa ruotsalaista arrakkipunssia. Sitä ei täällä todella tunneta eikä tiedetä. Siitä sitten vaan annettiin tarjoilijalle pullo toivomuksella, että hän lämmittää punssin ja tarjoilee sen sitten meille keiton kanssa. Näin kävikin.

Kun keitot oli nautittu, oli aika jälkkärin. Meille tuotiin naapuripöytään vohveliraudat, kaikki siihen kuuluvat emmeet, taikinat, jäätelö, moosit, kermavaahdot...    Siinä sitten jokainen sai itse paistaa vohvelin ja ottaa sörsseleitä makunsa mukaan. Ja arvata voitte, että oli hyvää!                       Kun sitten maksoin oman laskuni tytölle ( kaksi olutta, yksi suppi ja yksi vahvel ja yksi lasi valkoviiniä  - se teki kaikkiaan 8,95 euroa) !

Kun siis kaikki tuo oli saatu suoritettua, alkoi yhdistyksen jäseniltojen eräs huvitus: kortinpeluu. Meidät jaettiin kahteen seurueeseen, korttipakat oli mukana monellakin. Ja siitä sitten pelaamaan.

Koska en osaa pelata, seurasin aikani ja pääsinkin jo aika hyvin jyvälle - mutta sitten päätin lähteä Römpsänperälle, koska pimeys alkoi laskeutua.

Jäin vaan miettimään, että missähän suomalaisessa ravintolassa voisit tuoda oman pullon lämmitettäväksi ja tarjottavaksi, voisitkos saada omat vohveliraudat itse vohvelit tehtäväksi, ja voisitkos vielä jäädä pöydän ääreen korttia pelaamaan ......

Maassa maan tavalla! Siinä samalla kyllä myös keskustelimme tästä uudesta suomalaisesta laista peittää tupakkatuotteiden nimet ja korvaamalla  numeroilla.......

 Kaikkea sitä.....