Joo - nii moodi!

Keittiön seiniin valitsimme sellaisen maitokahvin / kaakaon värisävyn. Se valittiin tietysti sellaiselta sävyläpyskältä sieltä maalikaupasta - sitä sitten soviteltiin ja katseltiin kotona kaappien ja keittiötasojen värin kanssa. Hieno on =  hyvä tulee.

Jokunen aika sitten kävimme sen väripurkin  sitten ostamassa. Rautakaupan palvelu ei täällä eroa ollenkaan suomalaisesta - siis sitä ei ole. Melkein joudut anomaan, että joku suostuisi sinua auttamaan (lue = ei palvelemaan). Rautakaupoissa täällä  on monta sellaista ihmeellistä "bunkkeria", joissa on yksi tuoli ja tietysti näyttöpääte. Tuolin selkänojalla on aina firman logolla varustettu takki, joka kuuluu jollekin henkilökuntaan kuuluvalle.   Mutta eipä sitten muuta olekaan. Jos joskus onnistunut tavoittamaan tämän henkilön tuoliltaan ja kysyt häneltä jotain - viittaa hän jonnekin kaukaisuuteen  ja se  tarkoittaa sitä, että hän ei näissä asioissa palvele, hae jostain myyjä.

En ole vielä kyennyt ratkaisemaan, mitä tämä nimenomainen infohenkilö työkseen tekee - mutta ei ole ainakaan minua auttanut koskaan. Kaipa hänelläkin on jonkinlainen toimenkuva. Maksetaanko siitä - varmaankin.

No, sitä maalia sitten sekoitteli sellainen täysilmeetön tyttönen, lieneekö kokenut asemansa niin korkeaksi, että ei tarvitse hymyillä asiakkaalle - tai sitten on töissä niin pienellä palkalla, että ei paljoa hymyilytä.    Eipä ole kovinkaan paljon minun ongelmani. No, niinhän luulin.

Kotiin tulin maalipurkin kanssa ja mielessäni säihkyi jo se kaunis maitokahvin sävy keittiön seinissä. Seinistä oli vedetty pois vanha t tapetit, niitä oli tasoitettu sen minkä ikinä pystyi (lue = ei juurikaan pystynyt ) ja nyt ne vaan odottivat sitä ihanaa maitokahvin sävyä. Kuinka kauniisti nuo puunväriset kaapit korostuvatkaan siitä hieman tummemmasta taustasta. Se väri  antaa noille kaapeille sellaisen ryhdikkään taustan, josta ne nousevat esiin. Se seinän väri raamittaa koko keitiön kalusteet.

Että silleen...........................

Maalipurkki avattiin ja ......    ja ei kauhistus!  Ikinä tuo ei voi olla sitä maitokahvin vaaleata mitä olimme ajatelleet! Oliko tullut meille suunnaton virhe vai oliko tullut sävyttäjätytölle joku "vahinko" kun suomalaiselle möi täysin erisävyistä maalia kuin oli suunniteltu?

Sitä sitten vaan seiniin ruvettiin vetelemään, ei ollut montaa vaihtoehtoa. Ajateltiin, että jos se kuivuttuaan sitten näyttäisi aivan toiselta. Minä siinä yritin viritellä positiivista asennetta, että" kyllä se siitä  kun silmä tottuu...."   Siihen kyllä Olli totesi heti aika rajusti: " Saat vaikka kuukauden tuota katella, ja ihme on jos silmä tottuu.....-"

No, eipä tarvinne kuukautta eikä paljonkaan pienempää aikayksikköä todetakseen, että seinä väri on HIRVEÄ!

Se on siis niin kauhistuttava, että ei sitä voi kuin yhdellä sanalla kuvata:  ".... anteeksi ----- taisi tulla kakki housuun...."

Mummitettava ( 11-vuotias)   sattui skypettelemään juuri tämän karmaisevan touhun jälkeen. Kerroin hänelle tästä mummin suuresta mokasta elikkä täydellisestä värikaaoksesta.  Häntä nauratti koko touhu kovasti.  Sitten hän kysyi: "Hei mummi, missä huoneessa se kakkiväri oikein onkaan?"   Kun kerroin, että keittiössä, sanoi  hän , että "   ikinä ei mummin keittiössä sitten   syödä mitään vaan aina syödään ruokailuhuoneessa!"

Joo, turhahan se on siis rypistellä, jos on jo kakki housussa!