Kerroinkin tuolla aiemmin tuosta väestönlaskennasta. Unohdin sen tehdä verkossa, jossa se olisi ollut mahdollista tehdä  tammikuun loppuun saakka. No, sitten sopii vaan odotella vieraita käymään ja tenttimään.

Eräänä päivänä sitten soikin ovipuhelin ja siellä ilmoitti väestönlaskija olevansa alaovella tulossa minua laskemaan.

Hän oli erittäin ystävällinen ja iloinen nuori nainen. Tuli  sisälle, jätti kengät ja takin eteiseen. Siirryimme sitten peremmälle. Hän otti esiin oman kannettavan tietsikansa  ja sitten alkoi "kuulustelu". Minulta kysyttiin aika tarkkaan kaikki asiat. Kuka olen, milloin olen  muuttanut Eestiin, ovatko vanhempani ja heidän vanhempansa olleet mitäkin kansalaisuutta. Onko asuntoni minun omani, kuinka monta huonetta, kuinka monta neliötä. Tunnenko tämän asunnon entisen omistajan, mikä on hänen osoitteensä nykysin.  Onko minulla erillinen wc ja kylppäri. Onko kylppärissä amme vai suihku. Mikä on koulutukseni, sainko viime joulukuussa palkkkaa vai eläkettä, oliko viime vuonna palkkani vai eläkkeeni suurempi,  onko minulla Eestissä muita asuntoja kuin tämä, onko minulla Suomessa vielä mitään, kuinka monta kertaa olen synnyttänyt.....   onko minulla mitään sairauksia, jotka haittaisivat elämääni......   ja mitä kaikkea vielä

Ja tämä kaikkihan siis tapahtui eestin kielellä. Minulla oli vierelläni kaiken varalta sanakirja, mutta enpä sitä tarvinnut. Kyllä tästä kaikesta selvisin ihan eestin kielellä. Mutta koville otti! Eihän Suomessa tällaista käytäntöä tunneta enää lainkaan vai onko koskaan ollutkaan. Niin kovasti kuitenkin huomasin jännittäväni tätä tapahtumaa, että kun tämä ystävällinen väestönlaskija oli sulkenut oven takanaan, piti minun mennä baarikaapille ja ottaa kunnon tujaus konjakkia! Minä vanha virkamies! Mutta enhän ole tottunut, että ihan kotiin asti tullaan asioita hoitamaan.

Mitenkähän tuo olisi hoitunut omassa virassani silloin Suomessa? Jos joku ei olisi  huomannut hakea uutta verokorttia verkossa, olisin minä lähtenyt sitten kotikäynnille!!!  Päivää, mitkäs ovat teidän vuositulonne, kuinkas paljon olette jo saanut palkkaa tänä vuonna, paljonko olette jo maksanut veroa, kuinka paljon teillä on asuntolainan korkoja, entä työmatkakulut, ay-jäsenmaksut........

Heh!

**********************************

Tänään taas olin kielikurssilla ja matkustin bussilla keskustaan. Teknillisen yliopiston kohdalta tuppasi bussiin yksi koululuokallinen lapsia. Olivat varmaankin olleet tutustumassa yliopistoon, koska kaikilla näytti olevan kädessään jonkinlaisia esitteitä tai jotain. Lapset siis olivat vielä alakouluikäisiä.   Toisin kuin meillä Suomessa - kaiketi oletan - oli vain yksi opettaja mukana. No, matka jatkui aika meluisasti. Takanani istui joku oppilas, joka koko ajan vaan tuntui puhuvan karkeista ja karkkipapereista. En tiedä, oliko hänelle muille niitä tarjota. No, sitten jollakin pysäkillä yksi poika ilmoitti, että hän ei enää tänään tule koululle, vaan tahtoo jäädä pois ja mennä kotiin. Opettaja kysyi, oletko varma, että haluat mennä kotiin. Kyllä hän halusi. Siihen sitten opettaja kertoi, että koululla on kyllä vielä saatavilla karkkeja päivän päätteeksi. Ja arvaatte varmaan, että tuo poika ei todellakaan halunnut ihan vielä mennä kotiin!