Olen asunut täällä nyt kohtapuoliin pari kuukautta. Tavaroita on vieläkin muuttolaatikoissa, ja ruokailuhuone on vielä aivan sekaisin.

Eteisaula saatiin kokonaan  tapetoitua ja tämä on siis valmis. Täällä oli entuudestaan sellaiset sinisensävyiset (aika kylmät ja hyökkäävät) tapetit. Jokakerta kun tulin ovesta sisälle, oli ensimmäinen ajatus: tämä ei ole minun kotini. Ja oli  kuitenkin. Nyt eteishalli on aivan toisenlainen. Tapetit ovat - voisiko sanoa - hiukan voimapaperin sävyiset, mutta hillityt, kodikkaat ja lämpöiset.

Tänään sitten aivan yksin siirtelin tänne raskaan vanhan sekreteerin ja muuta pientä. Siinä menikin sitten sekreteeri melkoista pyöritystä edes ja takaisin kun sille hain luontevaa paikkaa. No, sitten se löysi paikkansa ja on nyt jo testattu ja toimivaksi havaittu. Sekreteerihän nimittäin toimii tietokonepöytänäni.  En  halua tietokonetta olohuoneeseen. Etenkään kun tietokoneeni ei ole läppäri vaan pöytämallinen, jota ei voi piilotella.

Nyt hän sitten oleskelee tässä oven vieressä, mutta ei ole heti ensimmäisenä silmissä. kun ovesta sisään tulee. Hiukka siinä nurkan takana - kodikas tietokonehuone tästä sitten tulikin. Olen nyt ihan tyytyväinen.

En ole aivan varma, millainen tämä asunto on ollut alkuperäisessä kuosissaan. Sen tiedän kuitenkin, että edellinen asukas on tästä eteisestä poistanut turhia seiniä ja ovia ja tehnyt tästä todella suuren hallin. Tämä voisi melkein olla pienen yksiön kokoinen. En tätä sano kehuakseni vaan lähinnä ihmetelläkseni. Mitä käyttöä tai tilausta tällaiselle tilalle on ollut? En ole viitsinyt häneltä kysyä. Minua tämä palvelee erinomaisesti. Tietokone on ikäänkuin pienessä piilossa mutta kuitenkin erinomaisesti toimivassa nurkkauksessa.

Kunhan vielä saan kaikki taulut ja muut seinille, niin onpa kodikasta avata ulko-ovi ja astua OMAAN KOTIIN!

Eiköhän se niin liene kuitenkin, että ne pienet esineet, taulut, tunnmelmalamput, kynttilälampetit ja muut tekevät kodista sen Oman Kodin.  Ilman tätä pientä viimeistelyä koti ei ole koti. Siitähän puuttuu juuri se Oman Kodin Henki. Se, joka jokaisella esineellä ja yksityiskohdallaan kertoo sinulle monista muistoista,  eletystä elemästä, tehdyistä matkoista muistoineen, edellisten sukupolvien  tarinoista.

Olen sellainen ihminen, jolla pitää olla tavaraa paljon. Olen aina rakastanut rehevyyttä - kaikkea pitää olla paljon. Koti on mielestäni viihtyisä vasta kun siellä on monta pientä nurkkausta, jonne lymytä. Kuin äidin kohtuun. Turvaan. Tämä on koti, jossa asutaan.

Tälläinen on siis minun kotini. Jokaisella meillä on erilainen koti, erinäköinen. Luonnollisesti. Jokaisen koti kertoo asukkaistaan omaa tarinaansa. Mielestäni ei ole olemassa hyvää tai huonoa makua - sisustusasioissakaan. Jokainen vaan valitsee sellaista, joka kertoo hänestä ja hänen mieltymyksistään.

Sinä et ikinä tuntisi oloasi kodikkaaksi minun kodissani. Enkä minäkään varmaan sinun kodissasi. Jokainen kun tekee oman kodin aivan omalle itselleen.  Sisustustrendit menevät ja toiset tulevat. Yksi pysyy: Minun Kotini!