Eräs ystäväni kysyi äskettäin pelkäänkö asua täällä asuinalueellani. No en pelkää. Iltaisin en liiku ulkona, kotona olen aika monen lukon takana. Vai olenko sittenkään? Katuovi on lukossa ja vain avaimella tai soittamalla asuntoon ovikoodilla  voi päästä sisälle. Sitten hissin jälkeen on vielä yksi lukittu ovi, joka johtaa meidän asuntojen käytävään. Minulla on asuntooni kaksi ovea. Uloin on jonkinlainen pelti-tai-jotain ovi ja siinä on turvalukko. Sitten tulee vielä toinen ovi, jonka senkin saa lukittua sisältä. Vaan kun ei saakaan.

Siis ei  kumpaakaan sisäpuolelta. En ole vielä jaksanut syventyä noihin oviin, niissä on jotain säätämistä. Että siis saisi ne turvalukkoon sisäpuoleltakin.  No, aina kun tulen kotiin, laitan oven eteen jotain raskasta esinettä "pöngäksi" - ei sieltä siis ainakaan ilman meteliä sisään voi tulla!  Enkä ole yhtenäkään yönä herännyt mihinkään kolinoihin.

Eräänä päivänä  - minulla oli silloin vieraita kotona - soi ovisummeri. Siis merkiksi siitä, että joku halusi tulla sisälle luokseni alaovelta. Menin ja painoin vaan nuppia : teretulemast!  En kysynyt puhelimen kautta kuka siellä on tulossa. Sitten aika pitkän ajan jälkeen joku koputti ovelleni. Uskalsin tietysti mennä avaamaan, koska en ollut yksin. No, siellähän olikin  postinkantaja, joka ei ollut saanut minulle osoitettua pakettia mahtumaan postilaatikkooni. Meidän postilaatikot ovat alhaalla - huoneistojen ovissa ei ole minkäänlaisia postiluukkuja - turvallisuuskysymys sekin on ollut - ehkä neukkuaikana. Mutta muutenkin mielestäni aika kelpo ratkaisu.

No, selvisihän sekin.  Mutta sitten pari päivää takaisinpäin toistui sama. Aamupäivällä joku soitti ovikelloani - siis alhaalta. Enpä uskaltanut painaa nappia. Jäin odottamaan, jos hän kuitenkin tulisi käytävään. Ei ketään näkynyt. Voihan olla, että käytävän ovi oli lukittu (kuten pitäisikin) mutta en mennyt sitä varmistamaan. Olin yksin.

Juuri äsken kävi niin, että joku tuli kiivain askelin käytävää pitkin ja koputti oveeni. En uskaltanut reagoida. Meillä ei ole täällä toimivia ovikelloja asunnon ovissa. Oma vika - en ole vielä saanut aikaan enkä edes kokenut sitä tarpeellikseksi. Jos minulle on tulossa vieraita tiedän siitä ,ja menen  joka tapauksessa  alaovelle vastaan. Ei kukaan toistaiseksi tule niin yllättäen, että en tietäisi. Siksi tuo oveen koputtaminen tuntui aika oudolta.  Enhän tunne naapureita - eikä postikaan ymmärtääkseni enää tähän aikaan illlasta kanna tuomisiaan.

No, en ole vielä niin sopeutunut, että ymmärtäisin kaikkia näitä tapoja. Nyt ymmärrän kuitenkin sen, että posti soittelee alhaalta ja sitten koputtelee ylhäällä oveen ja tuo paketin, joka ei mahdu alakerran postilaatikkoon!

Sitten kuulin kuinka tuolla käytävällä käytiin kiivasta keskustelua. Katselin ovisilmästä ja näytti siltä - ja äänistä päätellen - nuori mies ja nuori nainen  (asukas) käyvät jotain  keskustelua. Kaiku on niin kova, että en voi päätellä edes millä kiellellä keskustelua käydään. Jonkin ajan kuluttua asunnon ovi lyötiin kiinni ja keskustelu lakkasi. Sitten taas  mies palasi käytävään ja nainen pysyi asunnossa ja keskustelu jatkuu edelleen. Onkohan siellä joku sisukas kauppias - aika omituinen johtopäätös - vaiko onko vaan keskinäinen välienselvittely? Mutta kun tuo minunkin oveeni koputtelu liittyi tähän episoodiin.....

Edelleen jatkui tuo suuriääninen keskustelu käytävällä. Sama tilanne: mies luultavasti käytävällä ja nainen sisällä. Äsken juuri ovi pamahti mahtipontisesti kiinni: molemmat sisällä. Sen verran sain selvää, että eestiä siellä puhuttiin. Saas nähdä kuinka tässä käy?

Mutta miksi minun oveeni koputettiin?????