Olen eräänä päivänä keskustassa, kielikurssilla. Kun tulin ulos kadulle, huomasin, että joku vilkuttaa minulle kadun toiselta puolelta.

No, siellähän oli kaksi suomalaista naista, tuttujani. Asuvat täällä. Yhtämatkaa jatkoimme keskustaan. Mutta pitihän siinä tietysti poikeata yhdessä vaateliikkeessä hypistelemässä ja ihailemassa. Olisin nyt varmasti yhden kauniin punaisen takin omistaja, jos.... siis jos...

olisi hiukan vähemmän tuota ympärysmittaa!!! 

Siitäpä sitten suuntasin Viru-keskukseen kohti ruokakauppaa. Ja mitä ihmettä, törmäsin kahteen entiseen (kaikkihan he ovat nyt entisiä) työtoveriin. Olimme niin ällikällä lyötyjä, että piti ihan kättäpäivää paiskata!

Joskus tapaa tuttuja enemmän, useimmiten ei tapaa yhtään ketään . Varmaan kuitenkin nyt turistikauden alkaessa törmäilee useamminkin. Ja mukaviahan ne tälläiset törmäykset ovatkin.

*************************

Tänään menin taas kielitunnille bussilla. Siinä tien varressa, samassa paikassa kuten aiemminkin, oli jälleen lipuntarkastajat pakettiautonsa kanssa. Nyt kävikin toisin kuin tavallisesti. Kukaan liputon matkustaja ei karauttanut karkuun, vaan kuskipa pistikin haipakaksi. Ei ollut tarkastajia näkevinäänkään, painoi vaan kaasua ja sinne jäivät tollottamaan! Hiukka minua taaskin nauratti. Liekö ollut kuljettaja aikataulusta myöhässä vai eikö muka huomannut....

Tänään meitä oli kurssilla jopa neljä oppilasta. Aika tehokasta kyllä tuollainen pieni ryhmä. Minun vaan tahtoo laiskuuttani jäädä kotiläksyt tekemättä ja tuntuu, että ei se oppi mene päähän sitten millään. Ymmärrän kyllä jo aika hyvin eestinkielistä tekstiä, mutta puhuminen on hakusessa. Eestiä on helppo ymmärtää, koska olen suomalainen ja kielemme ovat aika paljon samankaltaiset. On helppo arvailla ja yhdistellä asiayhteyksistä.  Olemme nyt viimeksi opetelleet numeroita, päivämääriä ja kellonaikoja. Käsittämättömän vaikeata, usko pois!

Vai mitä mieltä olet:

"Oleme avatud kella kolmveerand üheksast kolmveerand üheni."

  "Ma arvan, et te magate tööpäeval kella üheteistkümnest õhtul kuni pool seitsmeni hommikul." 

"Olen sündinud kahekümne kaheksandal märtsil tuhande üheksasaja seitsmekümne üheksandal aastal."

******************************

Meillä on ollut aika suurta lakkoilua täällä Eestissä. Opettajat olivat 1-3 päivän lakossa ja eilen oli Tallinnassa koko julkinen liikenne oli tukilakossa. Ei kulkeneet bussit, ratikat eivätkä trollikat.. Onneksi tiesin tuon ja olin varautunut kotipäivään. 

Mutta tämä iki-ihana Raissani, naapurini ja kotini entinen omistaja, oli ollut koko yön töissä ja kun aamulla piti lähteä kotiin, ei kulkenutkaan mikään vehje. No,  hän oli sitten kävellyt kaksi ja puoli tuntia kotiin. Ennätti olla kotona pari tuntia ja tuli sitten minun luokseni siivoamaan. Siinä on todella "tubli naine"!

Opettajien keskipalkka on täällä n. 500-800 euroa kuukaudessa. Siitä menee vielä veroa kaikilta tasaprosentin mukaan 21 %. Siitähän on helppo laskea, kuinka paljon jää rahaa elämiseen. Mutta ei ole lainkaan helppoa ymmärtää, millä nämä ihmiset elävät!

Tänään kielitunnilla puhuimme siitä, mihin kaikkeen meillä kullakin ei ole varaa tai ainakin sitä on hyvin vähän. Kaikki mainitsivat ensimmäisenä ruoan, sitten bensiini, kulttuuri ja kirjat. No, toiset ovat nuoria tyttöjä vielä, minä olen suomalainen eläkeläinen. Mutta ei täällä tavan ihmisellä ole mitenkään kehuttavat olot. Silti kyllä ihmetten aina tuolla liikenteessä, että mistä ihmeestä ne hienot ja komeat autot sitten tulevat ja kenen ne oikeasti ovat.

Että tämmöistä tällä kertaa! Kevät muuten on tulossa ja jo aivan rappusilla! Järvi näyttää vielä kantavan, kyllä siellä väkeä riittääkin. On kävelijää, hiihtelijää, surffailijaa ja näinpä yhden jonkinlaisen moottorijutunkin siellä seilaavan. Niitä on onneksi vähemmän, olisinkohan kaksi ainoastaan nähnyt. Kesällä on varmasti myös kaikenlaista menoa ja meininkiä. Kiva odotella!