Kulunut kesä on ollut varsin vilkas vierailukesä. Mikä sen ihanampaa, kaikki hyvät ystäväni, työtoverini, naapurit ja  mummitettavat ovat olleet käymässä. Siitähän minä nautin tietysti. Kiitokset kaikille ja tere tulemast uuesti!

Jotkut vieraani olen majoittanut tänne Römpsänperän Kissankarvahotelliin, osa taas on yöpynyt hotellissa. Ovat ymmärtäneet oman parhaansa!

No, kun sitten vieraiden kanssa on illastttu ravintolassa ja tulee eron hetki eteen. Ei, ei näistä ystävistä voi erota - ei.
Siis heidän kanssaan vaan hotelliin yöpymään! Toisen kerran olin aivan virallisesti ja sain nauttia aamupalankin hotellissa, mutta toisella kerralla olin jäniksenä ja jäi siis aampalakin väliin. Hän, joka oli hotellihuoneen itselleen varannut ja maksanut, nukkui lattialla ja minä sängyssä! Tasan ei käy onnen lahjat!    Anteeksi, Heli!

Joo, tuli käytyä sossussa. Suomessa en ole koskaan käynytkään, mutta täälläpä tuli tarvetta.

Tallinnassa (en tiedä koskeeko koko Eestiä) on sellainen juttu, että eläkeläiselle maksetaan kerran vuodessa - syntymäpäivänä - 70 euroa.
Ja tätähän minäkin läksin vonkaamaan.

Aikani siinä oven takana jouduin odottelemaan, kun muut - joilla oli varmasti paljon tähdellisempää asiaa - kävivät huoneessa. Sinne siten minäkin vuorollani. Siellä oli oikein tiukan näköinen sossutäti ja toinen, joka uskalsti hieman hymyilläkin.

Esitin asiani, että halaisin saada sitä "pensionilisa". Hän katseli päätteltään ja tokaisi sitten lopuksi: ei heru, ette ole asunut Tallinnassa vielä kokonaista vuotta!

Että se siitä pensionilisasta sitten! Mutta ensi vuonna uudelleen ja uusin toivein saada hiukka lisää eläkkeen jatkeeksi. Kyllähän tuolla summalla ihan kivat synttärijuhlat
järjestää.


Täällä on myös ymmärtääkseni niin, että eläkeläinen saa kolme kertaa vuodessa maksuttoman kylpyläjutun. En hänestä ole niin kiinnostunut, koska minä en näitä läskejäni lähde liottelemaan spahan! 

Tässä oli pitkä tauko kirjoitusten kanssa. Ei johtunut minusta vaan vuodatuksesta. Heillä oli joku suuri ongelma eikä päässyt tänne kirjoittamaan.

Muuten täällä elellään kuten ennenkin. Rauhaiseloa. Eläkeläisen päivät ovat aika samanlaisia = ei mitään erikoista.

Olen yllättänyt itseni! Vietän aika paljon aikaa parvekkeella, ja nimenomaan keittiön parvekkeella, koska siinä on kuin baaritiski, missä voipi istuskella ja katsella maailman menoa. Mitäpä sitten katselen?

Voi hyvät hyttykäiset! Jaksan seurata ohitse ajavia autoja ja bussipysäkin elämää:

 - "hei , tuon näin eilenkin, ja taasko ne ajelevat nuo loka-autot - meneeköhän tuokin nyt tuonne niiden terminaaliin - mitähän se tuokin pariskusta tuossa bussipysäkillä odottelee - menevätkö paikallisbussiin vai pitkänmatkan bussiin - taas tulee tuo liftaajapoika - on kyllä aika miehekkään näköinen - jokohan saa kohta kyydin - liftaa vaikka bussiinkin - ja usein saa kyydinkin - ja tuo poika odottelee tuttaviensa kyytiä ja puhuu puhelimeen koko ajan - ja eikös taas tuolla puun takana ole joku pissalla - voi tuota mummelia kun on raskaat ruokakassit kannettavana - onpa siinä vähäpukainen nuori neitonen - meneeköhän nuo tuossa rannalle aurinkoa ottamaan - nuo miehet menevät varmasti kalaan, mutta missä onget - onkohan niitä kokoontaitettavia malleja nykyään - tuo mies tulee kalasta - näyttää olevan kassi aika painava......................."

Onko minun myönnettävä että on tullut vanhuus ja höperyys????

Vein vieraitani tutustumaan Rocca al Maren ulkoilmamuseoon.

http://www.evm.ee/


Se on todella tutustumisen arvoinen paikka. Kauniilla ilmalla siellä voi viettää aika useita tunteja. Nähtävillä on erilaista vanhaa eestiläistä asumista, kulttuuria, kansantanssi-esityksiä, hevosajelua, oikeata eestiläistä perinneruokaa tarjotaan ja rauhallista liikuskelua kauniin luonnon keskellä.

Kävimme ruokailemassa Kolu Kõrtsissa.

http://www.evm.ee/id/262/

Siellähän pitää ehdottomasti maistella mulgipuderia ja kalia.

http://et.wikipedia.org/wiki/Mulgipuder

Kali on Suomenkin kotikaljaa muistuttava erittäin hyvä janojuoma.

Meille oli sitten varattu ihan oma polleajelu. Puolen tunnin kierros ihanassa luonnossa. Erittäin rauhallista oli meno, Pollella ei ollut kiirus. Mutta kun siinä verkkaisesti asteli, niin melkenpä jokaisella askelella häneltä pääsi Pieru!


Ei se meidän eikä Pollenkaan menoa haitannut!

Joten. summa summarum: suosittelen tutustumista ulkoilmamuseoon. Sateella siellä ei ole kivaa - tiedän kokemuksesta, mutta kauniilla ilmalla vaikka oma eväskori mukaan ja ei kun piknikille! Varmasti on elämyksen arvoinen paikka!

Mikä päivä! Päike paistab, lämmintä on ja Römpsänperälläkin on semmoinen meininki että enpä ole aiemmin nähnyt!

Eilen laittoivat tuon maantien laitaan suoja-aitauksia ja liikennemerkkejä. Miksiköhän? No, äsken selvisi. Tuolta uimarannalta pölähti maantielle suuri joukko juoksijoita. Jos sanon satakunta ihmistä,  niin on varmaan kohdallaan. Lieneekö joku järven ympärijuoksu menossa. Ei se niin hirveän pitkä matka taida olla kuitenkaan. Juosten se varmasti taittuu kivasti.

Rannat ovat täynnä ihmisiä. Autoja on tienvarsin pullollaan. Täältä etäämmältä katsottuna näyttää kuin rannalle olisi heitelty suuri joukko joulukinkkuja! Vaaleanpunainen kamarapuoli ylöspäin -tuolla grillatessa  tulee rapsakka pinta !


Jos jonkinnäköistä - tuossa aivan "minun rannassani" - on sellainen polvenkorkuinen heinikko. Ei mikään auringonottopaikka siis. Mutta eikös siellä yksi mies palvonut aurinkoa. Oli riisunut itsensä vain alushoususilleen. Ne alushousut olivat mustat ja niin pienet, että minun piti oikein kaivaa kiikari esille ja tarkistaa, onko sillä housuja lainkaan!
Oli silllä! Mies seisoi suorana, kädet vyötäisillä ja tuijotti hievahtamatta naama kohti aurinkoa. Sitten hän kävi istumaan nurmikkoon - pieni pää ja hartiat vaan näkyivät. Oli jokseenkin  koominen näky.
Kun  tätä aikansa kesti, puki hän päälleen, veti vyölaukun vyötäisille, käveli meidän pihaan ja otti siitä autonsa ja karautti tiehensä.

Tuli tuossa sitten toinenkin mies. Oli ollut lenkillä, tiukat urheiluhousut, komeat lihakset. Siinä hän sitten autonsa luona vielä venytteli ennen lähtöä. Venyttelikin - onneksi - aika kauan ja hartaasti. Olihan sitä mukava vanhan mummon kissansa kanssa parvekkeelta kytätä!

Että tuntuu olevan varsin vilkas lauantaipäivä Römpsänperällä. Tämä onkin Tallinnan ainoa makean veden uimaranta. Ei ihme, että vetää ihmisiä. Ja järvellä on tietysti kanootteja ja veneitä ja rannassa surffiradalla myös kova meno.

Kesäinen, kaunis päivä.