Entinen työtoverini oli piipahtamassa Tallinnassa. Ennätimme tavata ja jutella parin kahvikupposen ajan. Olipa virkistävää! Virkistävää kuulla kuulumisia työpaikalta, virkistävää jutella mukavan ihmisen kanssa, virkistävää purkaa omia tuntojaan eläkepäiviltä.

Nyt kun olen saanut hiukka etäisyyttä tähän kaikkeen, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, että kuinka kaiken tämän olen jaksanut ja kestänyt!

Varsinainen eläkeikäni olisi täyttynyt vasta tulevana kesänä. Päätin kuitenkin lähteä aiemmin pois siitä hullunmyllystä. Sitten tein pitkään odottamani ja haaveilemani,  noin kolmen viikon junamatkan Siperian ja Mongolian halki Kiinaan. Mieletön juttu! Heti sieltä kotiuduttuani alkoi muutto uuteen kotiin Tallinnaan ja sopeutuminen uusiin oloihin. Samoin eläkepäivät alkoivat sitten kohtapuoliin.

Remontti tässä asunnossa on ollut valtaisa. Jokainen huone on käyty läpi, melkein kaikki on uusittu. Eikä vieläkään loppua näy. Ja vastoinkäymisiä on ollut remontin kanssa. Mikään ei ole mennyt putkeen. Keittiö- ja kylpyhuone olivat tietenkin kaikken haastavimmat ja vaikeimmat. Niiden kohdalla ne vaikeudet olivatkin. Muiden huoneiden osalta vain tapetointia ja nyt kohta kirjahyllyn rakentaminen. Siinä se sitten alkaakin olla. Parvekkeet odottavat remonttia kunnes kevät koittaa. Saanevat kauniit lautalattiat. Työtoverini toi minulle pullollisen  ehtaa suomalaista kuohuviiniä  ja sellaisen evästyksen kera, että sitä sopii nauttia sitten keväällä parvekkeella kun voi ihailla jäitten lähtöä Järvestä. Näin tulenkin tekemään! Kiitos muistamisesta!

Jo yksin eläkkeelle jääminen on valtava muutos ihmisen elämässä. Kuin leikaten poissa ovat  työtoverit, tarkalleen rytmitetty päivä- ja viikko-ohjelma. Poissa ovat ihanat asiakkaat. Poissa ovat kivat kahvitunnit työtovereiden kanssa. Olet pudonnut suureen tyhjyyteen. Tuntuu kuin putoaisi ja putoaisi vaan aina alemmas ja alemmas. Mistään et saa kiinni, et voi vauhtia pysäyttää  etkä voi kiivetä takaisin ylös. Jos sinulla on puoliso, niin hyvä on. Jos olet aivan yksinäinen, niin  hyvä mutta ei niin  hyvä. Kaikenkaikkineen joudut luopumaan aikamoisen paljosta, joka on ollut sinun maailmasi vuosikymmenien ajan.  Minun kohdallani yli 40 vuotta.

 No, tätä putoamista kestänee varmasti jokaisen kohdalla aikansa, sitten vähitellen sen vauhti hidastuu ja alkaa tulla toisenlainen rytmi - eläkeläisen rytmi - elämään. Entisiin työtovereihin ei pidä takertua kuin hukkuva oljenkorteen. Toki heitä pitää tavata ja olla yhteydessä, mutta sitä kanavaa ei kannata ajatellakaan pelastukseksi. On ihanaa, kun he tulevat käymään - mutta ei heihin saa takertua vaan on löydettävä lisäksi  uusia ystäviä, uusia harrastuksia ja uutta tekemistä.

Tekemistä - jäin tänään miettimään tätä. Minulle on tullut tavaksi ottaa pienet päiväunoset jos ei ole muuta ohjelmaa. Ensin tunsin siitä syyllisyyttä - eihän nyt ole soveliasta keskellä päivää mennä peiton alle. Mutta: sehän vasta onkin juttu! Sehän on juuri sitä, mistä aina haaveili kun oli työelämässä. Että "sit kun olen eläkkeellä otan varmasti päiväunet joka päivä"! Niin, ei siis mitään syyllisyyttä, vaan suorastaan ylellisyyttä!!!

Siis, summa summarum: eläkkeelle jääminen, muutto uuteen kotiin, muutto ulkomaille. Aikamoinen kakku yhdelläkertaa. Mutta onneksi tuo kakku ei ole kovin nopeasti pilaantuvaa laatua, sitä voipi haukkailla aina pienen palan kerrallaan. Sulatella sitten rauhassa ja sitten taas maistella uutta palaa. Kyllä tämä tästä lähtee pyörimään, on vaan ollut hiukka takkuista ja tahmeata tämä alku. Mutta mitään en tekisi kuitenkaan toisin!

Jos sinun on mahdollista valita vuodenaika eläkkeelle jäämisesi suhteen, niin suosittelen kuitenkin enämpi sellaista valoisaa vuodenaikaa - kevät tai kesä. Nämä pimeän syksyn ja talven kuukaudet ovat vaikeita muutenkin. Mutta kun tästä ensimmäisestä talvestani olen selvinnyt järjissä, niin seuraava talvihan ei olekaan ennää mittään!