Näen erittäin paljon unia, ihan jokaisena yönä. Erikoisen ikäviä ja usein olen nähnyt unia entisistä työpaikoista viimeisinä aikoina. Koetan suoriutua jostakin aivan tavallisesta rutiinityöstä, mutta ei tule mitään valmista. Sitten herään omaan raskaaseen hengitykseeni kun työ on epäonnistunut.

Ei kiva!

Viime yönä näin aika erikoisen unen. Aamulla kun sitä mietin, se tuntuikin vallan selvältä!

Näin unta, että työnsin tytärtäni vaunuissa. Tytär oli vielä aivan muutaman kuukauden ikäinen. Hän nukkui vaunuissa aivan rauhallisesti. Sitten kumarruin katsomaan häntä ja ihailin hänen rauhallista untaan kuin prisenssa Victoria konsanaan.

Mitäs sitten? Tyttäreni heräsi unestaan. Hän avasi silmänsä, mutristeli suutaan ja katseli ympärilleen. Minulla oli mukanani päiväkävelyllä joitakin ystäviäni. Ja kuinkas ollakaan, tyttäreni yhtyi meidän keskusteluumme aivan aikuisen äänellä ja kielellä! En muista mistä puhuimme, mutta tyttärereni oli heti mukana keskustelussa ja otti kantaa asioihin ja juttuihin ihan aikuisen tavoin. Ei mitään lapsenkieltä, vaan aivan aikuisten kielellä ja jopa miellelläkin!   Siinä sitten totesin tyttärelleni, että hei!     Sinä olet vasta - no kuinkas vanha - siis -   hetkinen - vasta puolen vuoden ikäinen! Kuinka voit puhua jo noin täydellisesti ja aikuisten ihmisten kanssa ja täydellistä kieltä!!!!!

Ei tyttäreni siitä mitään piitannut. Hän nousi ylös vaunuistaan, vaippahousuissaan nousi siihen kadulle ja siitä lähti reippaasti kävelemään ilman kenenkään apua!!!

Ei siinä voinut muuta kuin ystävilleni todeta, että onpa tuo tyttäreni aika tomera ikäisekseen!

**********************************************************************

Täytyy myöntää, että  oikea tyttäreni Ulla on todella ollut koko elämänsä aika tomera, mutta ei ihan oikeasti puolivuotiaana vielä noin Tomera!

******************************************************************************************

Tuo uni tulee varmasti siitä, että olen elänyt nyt puoli vuotta Tallinnassa. On ollut selvittävä aika omillaan ja tultava toimeen erilaisella kielellä ja erilaisissa olosuhteissa.

Puoli vuotta olen siis selvinnyt.

 

Viikonlopulla oli käymässä Suomessa. Tämä oli v asta toinen matka Suomeen puolen vuoden ainana. Ensimmäinen  matka taisi olla vasta kahden viikon muuttamisen jälkeen. Se ei ollut mitään. Mutta nyt kun koti on melkein  kunnossa, lähdet yhdeksi yöksi pois kotoa,  pojilla oli hyvä hoitaja ja minulle oli enemmänkän kuin ihana matka....

Se ero tästä uudesta kodista ja etenkin se takaisintulo tänne omaan kotiin. Nyt tuntui todella siltä, että matka Suomesta tänne oli matka omaan kotiin takaisin! Helsingin  satama oli lähtösatama kotiinpäin. Ja Tallinnan satama oli kotisatama. Ja paluu kotiin, avaimet taskusta, hissi kerroksiin, kotioven avaus, pojat vastassa, matkakassi eteiseen......

Tulin Kotiin!