Siis nyt vihdoinkin. Se ruokailupöytä on rakennettu, käsitelty (jollakin joka tekee siitä vanhan näköisen), siirretty ruokailuhuoneeseen. Siellä se nyt keikkaroi keskellä huonetta. Ensin pelkäsin sen olevan aivan liian suuri - leveyttä siinä on enemmän kuin yleensä ( leveys 110 cm ja pituus 200 cm). Siihen sitten mahtuu istumaan isompikin joukko. Ja ruokia mahtuu kyllä tuolle leveydelle reippaasti tarjolle, joten ei tarvitse kenenkään ruokailijoiden väliin  tarjottavia laitella. Kaikki mahtuvat sinne pöydän keskelle kivasti ja herkullisesti esille.

Itseänsä voipi hämätä kaikin tavoin. Minun on ainakin pakko tehdä sitä aika useinkin. Kun tuo siivouspuoli ei tahdo oikein hanskassa istua.  Laitoin ruokailuhuoneesta valot pois, pöydälle sitten asettelin kynttilöitä ja niihin tulet. Kun tästä tietsikkahuoneesta katselee tuonne, niin on näkymä suorastaan aika jouluinen ja kodikas. Kynttilät loistavat  tuolla "vanhalla" pöydällä, ikkunasta näkyy mukavasti  Järven toisella puolen olevan taajaman katuvalot....   Aivan kuin olisi rauhallinen Jouluyö!

Ja se pöytämateriaali oli siis aika yksinkertaisesti jotain pontti(????????)lautaa , halusin mahdollisimman oksaisia lautoja , paljon oksan reikiä, tukirakenteita löytyi sieltä sun täältä, paljon kierrätysmateriaalia on käytetty. Ja hintaakaan ei tullut turhan paljon.  Se nyt on sen Joulupöydän tarina.

Itse asiassa, sain entisiltä työtovereilta mukavan summan läksiäislahjaksi , jonka he toivoivat minun käyttävän johonkin muistokkaaseen asiaan. Siinä se nyt on: minun Joulupöytäni. Kiitokset kuuluvat entisille, ihanille työtovereille! Tervetuloa joskus keväällä sitten katsastamaan ja kokeilemaan Pöytääni!