Nythän  on kovasti muotia ostaa esim. lääkärin paperit Venäjältä.  Tulipa mieleeni - kävin aikoinaan - vuosia vuosia sitten usein Venäjän Karjalassa, Petroskoissa. Siellä avustimme erästä lastenkotia ja minulla oli siellä myös tuttavia, joiden luona kävin vierailulla.

Silloin tuli puheeksi tämäkin asia, jonka olen jo vuosien saatossa unohtanut. Lidia kertoi aivan selvänä asiana, että jos sinulla on tarpeeksi rahaa, voit ostaa minkä tahansa ammatin Venäjältä. Silloin sitä en tietystikään uskonut aivan todeksi, mutta kyllä  naureskelimme, että jospa ostaisin vaikka lääkärin paperit - autokoulusta ja ajokortista nyt puhumattakaan!  Tuohan on nyt ongelma meillä Suomessa, mutta kuinkahan paljon se on ongelma itäisessä naapurissa. Kuinkahan moni lääkäri onkaan lääkäri?

No, ajan  ja maan tasalle täällä eteläisessä Helsingissä! Tänään saatiin vihdoin tuo eteishalli tapetoitua. Kyllä on valtaisa ero siinä, että tapetit ovat vaalean hillityt kuin että ne olivat ennen sinisen koreat. Jätettiin pieni läntti entistä tapettia tietysti näkyviin, jotta  jokainen voi siitä sitten mielikuvitella millaiselta eteishalli näytti ennen remonttia. Mutta makuja on moneen junaan, ja jos ei tuollaisille entisille olisi kysyntää niin ei kai niitä sitten tehtäisikään. Varmasti on aikamoinen kulttuuriero myös näissä väri- ja sisustusasioissa. Venäläinen maku suosinee vahvoja värejä ja kuoseja - suomalainen tyytynee hillitympään vaihtoehtoon. Jos meillä kullakin on näissäkin asioissa erilainen makumme.  Itse olen enemmän hillitty ja maanläheinen.

Olen tänään sydämeni kyllyydestä nauttinut noista parvekkeista. En ole kaikkein pahimmasta päästä korkeanpaikankammoinen, mutta ei tehnyt mieli mennä tuonne parvekkeelle  ( 8. kerros )   kun siellä ei ollut laseja. Mutta tuo lasitus muuttaa kaiken! Nyt menen aivan rohkeasti parvekkeen reunalle katselemaan maisemia eikä yhtään hirvitä. Ennenkaikkea tietysti minun huushollissani lasitus on kissojen turvaksi. Ei tarvitse pelätä avata parvekkeen ovea - kissat ovat hyvässä turvassa lasian takana. Ei varmasti tiputa kahdeksannesta kerroksesta alas.  Vielä parvekkeet ovat  muuten  alkuperäisessä neukkukunnossa, näyttää siltä että ne ovat jotain - jaa - enminätiedämitäovatkaan - mutta rappaukset on pahasti  lohjenneet. Ensimmäinen työ olisi tämän jälkeen rapsia jäljellä olevat, laittaa pintaan uutta materiaalia ja sitten maalata. Samoin lattiat - on jotakin betonia. Sinne ajattelin ihan  kokonaan lautalattiaa. Jotain laattaa tai mitä vaan, mutta ei mitään rakoja roskia keräämään sinne alle.

Parvekkeiden lasitus oli kuitenkin suurin asia, joka poisti suurimman ongelman. Kissojen takia on mukava, kun parvekkeen ovi voi olla auki vaikka koko yön - tai miten vaan - ja he saavat nauttia maisemista. Jos nyt uskallan kuitenkin epäillä, että ei maisemat heitä kovinkaan kiinnosta, mutta muu elämä kodin ulkopuolella voipi olla mielenkiintoista. Paljon menee autoja koko ajan tuota maantietä pitkin, järvellä tapahtuu myös paljon mielenkiintoisia asioita. Lintuja, lokkeja ja tiaisia tässä touhuaa vilkkaasti.

Ensialkuun katselin asuntoa aivan Tallinnan keskustasta. Onneksi en katsellut kovin pitkään! No - hintataso on aivan eri kuin täällä römpsänperällä, mutta kyllä myöskin taitaa olla asumismukavuus.  Keskustassa on se ongelma, että turisteja on joka paikka tulvillaan. Jos astut ovesta kadulle, velloo turistiryhmä toisensa perään edes ja takaisin. Kaupat,  joita nyt keskustassa onkaan, ovat kaikki turistihinnoiteltuja. Olisihan tietysti tosi ihanaa asua Tallinnan vanhassa kaupungissa - katsella iltaisin ikkunasta turistivilinää - ihan omassa rauhassa oman kodin seinien sisällä.