Minulla on tässä vara valita kauppojen suhteen. Aivan vieressä ei ole mitään, mutta pienen kävelymatkan päässä jo kaksi ja bussilla mennen voi valita ties minkälaista ja kokoista.

Yksi kauppa on melko lähellä, mutta kävellen - ei aivan liian pitkä matka!

Tänään on loistava pakkasilma, aurinko paistaa eikä tuule lainkaan. Ajattelin heittää pienen lenkin tässä lähiympäristössä. Liikkumistani on rajoittanut kovasti tuo lonkka, joka kipuilee jokaisena päivänä. Ei ole helppoa edes kävellä. No, mieli teki ulos ja niin puin lämpimästi päälle ja ajattelin, että kierrän korttelin.

Kävelin ja kävelin, aurinkoinen iloitsi kanssani raikkaasta ulkoilmasta. Ja kuinkas ollakaan, ennen kuin huomasinkaan, olinkin jo siellä kaupalla, jonne en koskaan voinut kuvitellakaan  jalkaisin tulevani. Nyt olin tullut koko tuon matkan - olisiko muutama kilometri - en osaa sanoa.

Ja lonkka ei kipuillut! Pitihän minun sitten piipahtaa kauppaan hetkeksi lämmittelemään. Takaisin jalkaisin? Sitä en uskaltanut ajatellakaan. Mutta oma bussi tulla tupsahti juuri oikeaan aikaan ja sillä sitten tulin paluumatkan.

Nyt on olo kuin olympiavoittajalla! Olen tehnyt sen "mahdottoman" kävelylenkin!

*******************************

Ei tuo ulkoilun harrastaminen tai lisääminen kohdallani johda muuhun kuin siihen, että mieli ja sielu virkistyy.  Jos tuolla tavoin hakisin apua painonpudotukseen, täytyisi minun kiertää maapallo ainakin kaksi kertaa ympäri, laukussa leipää ja piimää vaan. Mutta enhän sitä tee, tämä mulle riittänee.  Ja kaikessahan on se, että sen täytyy tuntua mukavalta, sitä vaan on kiva tehdä. Kevättä kohden varmaan kelitkin paranevat, toivotaan.