Taas touhu jatkuu. Keittiömiehen piti tulla tänään, ei tullutkaan, tuleekin sitten huomenna. Toivon, että keittiökaapit on huomenna järjestyksessä ja oikeilla paikoillaan.

Torumees elikkä putkimies kävi tänään katsomassa ja antoikin hetimiten tarjouksen. Keittiön vedet ja viemäri kuntoon, vessaan uusi pytty ja kylppäriin uudet vekottimet ja suihkukaappi. Töineen kaikkineen tarjous oli ainakin vielä tällä hetkellä noin 500 euroa. Minun mielestäni ei lainkaan hassumpi. Olin varautunut muutamaan tonniin.  Hinnat siis ilman noita tarvikkeita: wc-pytty ja suihkukaappi on jo ostettu.

Tänään läksin seikkailemaan. Ensin ajoin bussilla keskustaan ja kävin hakemassa uuden id-kaartini. Ilman sitä ei Eestissä voi oikeastaan asioida missään. Nyt minulla on sitten sellainen ja voin Suomen passin pistää laatikkoon. Sieltä pistäydyin sitten Viru-hotellin aulaan ja join yhden oluen. Menneitä aikoja siinä muistelin. Ensimmäisen kerran olen käynyt Tallinnassa v. 1975 ja silloin tuli asuttua monet kerrat Viru-hotellissa. Monet muistot , monet muistot .

Sittenpä otinkin bussin kotiin. Matkalla bongasin yhden isojen tyttöjen ja poikien vaatekaupan. Hyvä tietää! Seuraavaksi  poikkesin Nõmmen torille.  Ah mikä paikka ja mikä löytö!

http://www.nommeturg.eu

Jos vaan ikinä haluat nähdä muutakin kuin vanhan kaupungin, niin ei kun Nõmmelle! Kyllä se valitettavasti se minun ensimmäiseksi löytämäni pieni lähikauppa kalpenee tämän rinnalla! Ja kun pääsen tuonne suoraan bussilla, niin varmasti tulen käyttämään tätä paikkaa paljonkin. Tuoreita vihanneksia, juureksia, hedelmiä, lihaa ja mitä vaan. Ostin ison purkin eestiläistä puhdasta hunajaa ja ison purkin eestiläistä omenahilloa (ilman mitään lisäaineita). Kotimaisia tuotteita, joita toki tahdonkin suosia. Kävin muuten sitten syömässäkin. Kyllä pekoni ja muna maistuivat hyvältä!  Niin, ja hintakin oli aika sopiva: siis iso annos paistettuja munia, pekonia, kurkkua, tomaattia, vaaleata leipää ja pullo vettä. Kaikki yhteensä 2,60 euroa. Ruoka valmistettiin ihan siinä paikan päällä tietty, oli riittävästi ja oli hyvää.

Ihan siinä matkan aikana rupesi Mielenaurinkoinen pilkistelemään. Olen niin onnellinen kun olen osannut bussilla kulkea ja löysin tuon ihanan torin.

Keittiömies siis tulee huomenna. Putkimies lupasi, että 28.10. tullaan ja sitten laitetaan vedet kuntoon. Siis: kymmenen ihanaa päivää vielä ilman vettä keittiössä! No, kohta sieltä soitettiinkin ja kerrottiin, että tulevatkin jo ylihuomenna.  En kyllä aio uskoa siihen, että silloinkaan vielä kaikki olisi lopullisesti kunnossa, mutta nopeuttaahan tuo edes jotenkin. Pyykkikone ihan tärisee innosta, että pääsisi pesemään vaatteita, suihkunurkka odottaa innolla suihkussa kävijää ja keittiön lavuaari on valmiusasennossa päästäkseen ottamaan vastaan tiskit!

Kyllä tämä on juuri sitä mitä ajattelinkin tämän palvelevan. Jos olisin jäänyt Suomeen samaan paikkaan asumaan, ei mikään juurikaan olisi elämässä muuttunut. Palkka olisi vaan muuttunut eläkkeeksi, töihin ei olisi tarvinnut lähteä, mutta kaikki muu olisi säilynyt ennallaan. Samat kaupat, samat kujat ja kadut, samat naapurit (jotka kaikki onneksi eivät ole....)  , mutta sen sijaan ei mitään uutta ja innostavaa. Olisinkohan edes viitsinyt eestin kursseille lähteä? Käsityökursseja olen käynyt jo aikalailla - mutta olisinkohan innostunut kovasti mitään tekemään.... Tiedä häntä.

Nyt olen kuitenkin jo näiden runsaan kahden viikon aikana joutunut opiskelemaan ja näkemään paljon uusia asioita ja haasteita. Olen oppinut liikkumaan julkisilla välineillä, löytänyt uusia kauppoja ja tänään jopa postinkin. Koko ajan on oltava virkeänä ja aina tapahtuu kuitenkin kotonakin jotain uutta. Vaikka ei ihan siinä tahdissa kuin olin odottanut, mutta ehkä tämä odottaminen juuri onkin kivaa. Pikkuhiljaa alkaa hahmottua jokainen huone, kohta huonekalut löytävät omat paikkansa, kohta toimii keittiö, kohta voin mennä ylellisesti suihkuun, kohta voin panna pyykkikoneen päälle, kohta voin paistaa munia ja pekonia, keittää siskonmakkarakeittoa.... Siskonmakkaroita täältä ei todellakaan saa, mutta Laura oli huomaavainen ja Suomessa käydessään toi minulle niitäkin. Siellä ne pakkasessa odottavat.  Sitten vaan Nõmmen torille ostamaan keittojuureksia. Näyttivät kaikki niin puhtailta ja tuoreilta.  Ei mitään muovipussikamaa.

Hei, Mielenaurinkoinen pilkistelee! Kaiken tämän kaaoksen keskellä kuitenkin. Onneksi tuo päiväunelmien näkeminen auttaa tässä kaaoksessa. Kyllä vielä jouluna paistan joulukinkun, laittelen laatikot ja muut ihan omassa keittiössä ja katan suuren, pitkän ruokapöydän herkkuja täyteen!

Teretulemast!