Jokaisella meistä on varmasti huikeita ja vaikeita kokemuksia muutosta. Siksipä en haluakaan rasittaa ketään kertomalla näistä omista kokemuksista.

Mutta jos saisin tällä hetkellä valita - jättäisinkö muuttamatta - niin valinta kallistuisi kuitenkin Tallinnan uuden kodin puolelle.

Kaikki on täällä vielä aivan kesken ja sekamelskassa. Johtuen erinäisistä syistä, joita niitäkään ei kannata ruveta miettimään. Aamuteetä ja paahtoleipää saa kun ostin leivänpaahtimen ja vedenkeittimen. Lisäksi tietysti ostin teepusseja ja hunajaa. Ja teekuppeja. Ja jogurttia - ei juotavaa.

Kuinka sitten jogurtti syödään, kun lusikat ja muut apuvälineet ovat jossain muuttolaatikoissa. Kekseliäisyys on ollut kovilla. Mutta nälkää ei ole tarvinnut nähdä. Jääkaappipakastin toimii. Keittiöfirman mies tuli sovitusti asentamaan keittiökaappeja. Sitten hän totesi, että putkityöt eivät kuulu heidän firmalle. Meni ja sulki huoneistokohtaisen vedentulo, repi irti keittiön johdot .... mutta ei osannut tulpittaa niitä. Käänsi vaan putken päät mutkalle ja häipyi. Voitte arvata, mitä sellaisesta seuraa. Vettä lattialla, lattialla tulevan kaapiston ovet ja hyllyjä.......  Että se siitä, mikä kuuluu millekin firmalle! Mutta apuun saatiin näppärä nuori mies, joka tulpitti keittiön putket ja nyt odotellaan sitten jatkoja.

Nyt meillä on täällä iltahetki. Kynttilä palaa ikkunalaudalla, kissat nukkuvat mikä missäkin. Ystävätär soitteli juuri skypellä. Hiljaista ja rauhallista. Saan asua tässä kodissani ilman seinänaapureita. Tämä on 80-luvun neukkutalo. Yhdeksänkerroksinen talo rauhaisan pienen järven rannalla. Jokin tarina kertoo, että tämä  olisi rakennettu alunpitäen puna-armeijan kapiaisten asunnoiksi, toinen tarina kertoo, että täällä on ollut yhteismajoitusta - monta perhettä samassa asunnossa. Vielä en tiedä. Voipi olla että vaikka molempiakin aikojen saatossa.

Mutta esim. tämän asunnon suuri pinta-ala, kolme parveketta kaikki tuonne järvelle, voisi viitata siihen, että tämä olisi ollut kapiaisille tehty talo. Tiedä häntä. Minä olen ihastunut tuohon järvimaisemaan. Se avautuu kolmesta huoneesta, keittiöstä, ruokailuhuoneesta ja kirjastohuoneesta. Ikkuna on kuin elävä taulu. Maisemat ja värit muuttuvat vuorokauden ajan ja vuodenajan mukaan.

Ikkunani ovat vielä ilman verhoja ja tulevat varmaan olemaankin aika kauan. Mutta ei hätää - naapureita ei ole lähimaillakaan. Järvipuolella näkyy vastakkaisen rannan puolella joitakin valoja, kauniita keltaisia valoketjuja, makkarin ja työhuoneen puolella samoin jostain kaukaa näkyy himmeitä valoja. Kukaan ei katsele minun ikkunoihini suoraan - saan elellä täällä ruhtinaallisesti omassa yksinäisyydessäni. Järvimaisema on niin kaunis, että tuskin koskaan tulen siihen kyllästymään. Vielä tänäänkin, vaikka oli kovin harmaa ja tuulinen päivä - oli järvellä joku yksinäinen surffailija lautansa kanssa. Hyvä tuuli antoikin hänelle mukavat kyydit!

Äsken olin yhteydessä läheisiini, vävypoikaan ja "mummitettavaan". On tuo skype aika mainio keksintö. Siinä sitten tyttärentyttären kanssa vaihdettiin iltahalit ja toivoteltiin hyvät yöt.