on nyt tullut elettyä jo kokonaista neljä päivää! Lokakuun lopussa päättyi viimeinenkin kesälomajakso ja marraskuun alussa alkoi sitten eläkepäivät. Makeelta on tuntuneet päivät!   Vielä on kovin hakusessa se, miten eläkeläisenä eläkepäiviä vietetään. Ehkä se alkaa tässä selviämään vähitellen. Vastahan tämä on alkutekijöissään. Tänä aamuna oli siitä ihana aamu, että  lonkkaa ei särkenytkään heti aamusta, ilma oli ihana ja aurinkoinen hellitteli tuota järvenpintaa ja  niinpä päätin ponkasta heti jalkeille ja  aamuteen jälkeen läksin katselemaan järveni rantoja. Siellä ne istuivat taas ne kaksi ukkelia - uskollisesti jokaisena aamuna samassa paikassa - kalastamassa. Niillä on niin ihmeelliset viritykset ne onget eli mitä lieneet. Ne on jotenkin tuettu jonnekin maahan että ei tarvitse itse kuin istua tuolilla ja katsella järven pintaa ....  oli siellä jokin muukin aivan mahdoton viritys, joka ei mulle selvinnyt. Sitä meni mies pitkävartiset saappaat jalassaan katastammaan - mitä lie siellä ollut - ei minulle selvinnyt. Eikä ihan tullut mieleenikään tällaisena tavan naisena mennä kyselemään miehiltä, että tulleekko kallaa vai ei.....      Tuskin se saalis onkaan näillä herroilla niin pääasia -  taitaa olla enemmänkin elämäntapa istua tuolla ruovikon reunassa ja katella sitä järven pintaa ja miettiä syntyjä syviä.

Sinne samaiselle rannalle tupsahti sitten joukko läheisen päiväkodin lapsia hoitajineen. Voi sitä riemua kun pääsivät rantaan ja katselemaan lokkeja. Mutta mitäs sitten: nuori nainen ja mies touhisivat jotain siinä rantahiekalla. Ensin kuvittelin, että lastenrattaista onpi kumi puhjennut ja sitä paikataan. Ei se ollut sitäkään, ei siinä ollut rattaita eikä lastakaan. Mies touhusi jotain vimmatusti siinä hiekalla, maan rajassa, korjasi selvästi jotain ja nainen seisoi vieressä malttamattomana - kameran kanssa - ja odotti valmista tulevaksi.

Ja sitten kohta: alkoi  yläilmoista kuulua jonkinlaista surinaa ja vipinää: mies seisoi täpinöissään ja nainen kuvasi kamerallaan - molemmat olivat ihan innoissaan! Samoin hetimiten päiväkodin lapset ja kohta minäkin.

He olivat kokoamassa jonkinlaista pienoislentokonetta, joka kauko-ohjattuna surisi siinä meidän ja järvemme päällä. Voi sitä nuorta miestä kuinka innoissaan hän olikaan tästä uudesta "lelustaan". Ja tyttöystävä kuvasi kamerallaan minkä ennätti ja päiväkodin lapset hihkuivat innosta kun lentokone lensi heidän ylitseen hipoen melkein päälakea!

Siihen rantaan on tuotu joskus hiekkaa uimarantaa siitä tehdäkseen.  Millainen uimaranta se mahtaa olla , en osaa sanoa. Ensi kevät näyttää. On siinä ollut laituri, joka oli nyt nostettu rannalle.