Olen elänyt epärealistisessa maailmassa. Haaveillut turhia ja kokenut surkeita.

Kuvittelin tänne muuttaessani, että täällä on kaikki kuin taikasauvalla loihdittu valmiiksi. Huoneet on tapetoitu, parvekkeet on lasitettu, keittiö on valmis - vain kylppäri oli vielä hankintoja vailla.

Kukaan ei ollut minulle mitään tällaista kuitenkaan luvannutkaan. Oli vaan hetken aikaa mukavampi elää haaveissa kuin varautua siihen, että mikään ei ole valmista.

Ja tämä sarja jatkuu. Päätin tänään mennä pari astetta suurempaan kauppaan. Olen viimeksi syönyt lämpimän ruuan lauantaina. Nälkä jo kurnii ja vatsa odottelee jotain hiukka isompaa tarjontaa kuin paahtoleipää ja juustoa.

Löysin läheltä  suuremman  ostarin ja päätin olla uskoton lähikaupalleni. Täällähän näytti olevan kaikkea, on casinoa, eläinkauppaa, pankkia, kenkäkauppaa, kemikaliota, kioskia. No, nyt saisi nälkä kyytiä!

Ostin tuosta pienestä  lähikaupastani eilen jotain sellaisia valmiiksi tehtyjä pihvejä. Ilman mikroa ja liettä on vaikea tehdä ruokaa. No, olivathan ne hyviäkin, mutta pieniä yllätyksiäkin rupesi löytymään. Kun niitä pureskelin, niin lautaselle alkoi kertyä sellaisia pieniä ja kovia - luulisin että luun palasia!

Tänään sitten astelin kärryt kolisten sisälle kauppaan. Ihana tuoksu tulvi jo ovelle asti. Sehän tietää jotain hyvää syömistä. No -  maitotiski on aivan tyhjä, leikkelehyllyt oli tyhjennetty. Mutta ei se mitään - niitä on jääkaapissa. Etenin tuota ihanaa tuoksua kohti ja haaveilin pian valitsevani jotain todella maukasta ruokaa ja sitten illalla herkuttelevani. Lihatiski olikin todella näyttävä - aikamoisen iso ja pitkä. Oli kuvaa jos jonkinlaisesta herkusta, jotka ovat tirisseet grillissä.

Lyhyeen loppui sekin haaveilu ja kohtalo oli taas järjestänyt minulle pienoisen opetuksen: ei kaikkea saa mitä haluaa eikä edes kaikkea, mitä on pitänyt aivan itsestäänselvyytenä ja jokapäiväiseen elämään kuuluvana asiana. Minua nyt siis vainoaa täällä jokin paha henki, joka järjestelee edelläni kaikki asiat väärin päin.

Lihatiski oli jouduttu sulkemaan ja kaikki tyhjentämään. Kyltissä sitä pahoiteltiin kovasti mutta syytä sulkemiseen en ymmärtänyt. Sitten mätin kärryyn "viineripirugaita" (lue nakkipiiras) ja niillä olen nyt sitten pahinta nälkää koettanut torjua. Pussissa lukee Fazer ja siinä mainostetaan : " otse ahjust, ahjusoe, pehme, hurmav..."

Suoraan uunista, uunilämpimänä, pehmeää, hurmaavaa...

Huomenna taidan kuitenkin mennä sinne ostoshelvettiin  ja tilata mahdollisimman suuren pizzan!

________________________________

Juuri äsken soitteli skypellä entinen naapurini, myös hyvin rauhallinen tapaus. Hänen kanssaan kun keskustelin tästä kaikesta epätoivosta-

hän totesi:

nyt sinulla on ihan oikeasti aikaa ja sitä ei kannata tuhlata hosumiseen ja vaahtoamiseen. Anna asioiden hoitua pikkuhiljaa, vähitellen, päivä ja viikko kerrallaan. Kun sitten lopultakin xx ajan kuluttua kaikki on valmista, voit olla paljon tyytyväisempi tähän hitaaseen ja harkiten tehtyyn lopputulokseen kuin siihen kiireessä hutaistuun tapetointiin, keittiön kaappeihin, vessan pyttyyn tai muuhun.

Nyt on aikaa - olen eläkkeellä - annetaan asioiden tapahtua rauhallisesti ja harkitaan jokainen yksityiskohta. Näin se vaan menee. Miten sitä entivanhaan sanottiin: "hosumalla ei tule kuin vesipäitälapsia"

Ei tämä ole kivaa, mutta ei tämä edisty vaikka kuinka kiukuttelis!